Sä kelpaat mulle

Välillä olen epävarma kaikesta

Sitten sinä muistutat, että olen hyvä näin

2015 mun elämä kääntyi kokonaan ympäri. (Eikä siihen todellakaan ole syy se, että pääsin pois peruskoulusta). Olin sen kesän tavalliseen tapaan tallilla töissä, ja se kesä jäi todennäköisesti myös viimeiseksi. Kesällä tapahtui vaikka mitä. Näin nettitutun, jonka kanssa meillä sitten oli jotakin vispilänkauppaa, mutta se loppui hyvinkin lyhyeen. 

2015 syksyllä tapasin sitten pojan, joka muutti oikeastaan koko mun elämän. Hymy tuli huulille pelkästään siitä, että illalla kuuli sanat "hyvää yötä." Kaikki oli ihanaa, vaikka mua pelotti. Mitä jos mä en ole sellainen kun pitäisi olla? Ei mulla ole isoja tissejä tai isoa peppua. En mä ole hyvä koulussa, enkä mä saa edes laulaa. Mulla ei ole sitä mitä muilla on. Mulla on lukihäiriö ja ehkä Brugada. Niin ja kaiken kruunaa se, että mähän en osaa puhua mitään vierasta kieltä. Miten mä voisin kelvata jollekin vikoineni?

Henkisesti mä olin silloin hauras, ja pelkkä yksikin sano olisi voinut rikkoa mut. Ajatukset koostui siitä, että pitää olla tietynlainen. En voi kelvata näin, koska en ole täydellinen. Mä tein vaikka mitä, panostin kouluun, aloin urheilemaan ja koitin olla sellainen iloinen. No totuushan oli se, että mun päähän ei vaan mennyt englanti tai ruotsi. Pelkästään jo se lukihäiriö toi omat vaikeudet ja sen takia mä annoinkin kaiken vaan olla. Luovutin ja olin varma, että kaikki se onnellisuus viedään pois.

No se syksy meni sitten ja tuli talvi. Edettiin hitaasti ja lopulta me sitten seurusteltiinkin. Joululomalla mä menin käymään ensimmäistä kertaa Peterin luona ja tapasin siinä samalla sitten sen perheen. Oli jännä lähteä sitten viikonlopun jälkeen takaisin kotiin, koska tuli ikävä. Kyllä sitä ikävää oli ennenkin ollut, mutta ei ihan niin kovaa. (Sattaa toki olla että muistan väärin, kun sen verran korkea kuume sitten tuli :D) 

Sen viikonlopun jälkeen ei tullut enää niin paljon mietittyä sitä, että en kelpaa näin. Aina välillä ne ajatukset kuitenkin tuli takaisin ja silloin teki mieli vaan jäädä sänkyyn. Se epävarmuus oli kuitenkin ihan turhaa. Ei mun tarvinnut olla sellainen koulussa tosi hyvin pärjäävä, eikä mun tarvinnut hankkia isoja tissejä. Mä olin hyvä just näin, kelpasin kaikkeni ominaisuuksieni. 

Nyt reilu vuoden yhdessä olon aikana mä olen kasvanut henkisesti tosi paljon. Ja kiitos siitä kuuluu Peterille. Se autto mua todellakin ymmärtämään, että ei mun tarvitse olla sellainen kuin muut. Oon aika hyvä pakkaus just näin, vaikka onhan niitäkin asioita ja kohtia mitä musta vois ehkä parannella. Tärkeintä on kuitenkin se, että rakastan itseäni nyt. Ja sen ansiosta voin rakastaa muitakin. 

Tahdon muistuttaa just sua, että sä olet hyvä. Älä lähde muuttamaan itseäsi jonkun toisen takia. Muuta itseäsi jos niin tahdot, mutta loppujen lopuksi sä olet nytkin just hyvä.

Loma loppuu

Otan repun maasta ja nostan sen selkään

Sinä nukut vielä, mutta minä lähden jo ulos

Joululoma alkaa olemaan jo lopuillaan ja voin myöntää reilusti, että se tuntuu kamallalle. Into koulua kohtaan on juuri nyt aivan nollassa, tai ehkä vähän sen alapuolella. Vaikka opiskelenkin alaa josta olen kiinnostunut ja valmis laittamaan siihen aikaani enemmän kuin oikeastaan mihinkään muuhun, niin juuri nyt ei nappaisi yhtään mennä istumaan sinne koulun penkille. Syy tähän voi ehkä olla se, etttä koulu jossa olen nyt ei tunnu oikealta. Tai oikeastaan luokka missä olen. Siellä on liikaa melua ja liikaa oppilaita, joita ei tunnu koko ala edes kiinnostavan. Puhetta tulee kyllä kaikilta suusta, mutta kun jotakin pitäisi tehdä, niin kaikki katoavat. Ryhmätöistä ei kannata edes puhua, eikä oikeastaan kannata edes mainita kielten- ja matematiikantunteja.. 

Asumisjärjestelyt ovat myös hieman vaikeat. Ja kouluun kulkeminen on oikeastaan yhtä tuskaa. Päivästä menee pelkästään bussissa istuminseen reilu kaksi tuntia. Bussin odotteluun voi mennä helposti päivän aikana kaksi tuntia ja aina ei ole edes varmaa, pääseekö se bussi sinne meille asti, vai ollaanko ojassa ja sieltä saa sitten joku tulla meidät noukkimaan. No onneksi tuohon koulumatkaan on suhteellisen helppo vaikuttaa, samoin kun asumisjärjestelyyn. Yhtenä vaihtoehtona porukat on puhunut/ehdotellu, että oma kämppä lähempänä koulua voisi olla mun tilanteessa nyt hyvä. Ja oikeastaan me ollaankin jo Peterin kanssa puhuttu, että muutettaisiin yhteen.

Koitan ajatella kuitenkin, että kun nyt saan raahattua itseni kouluun, se on nopeammin ohi. Sain juuri suoritettua ensimmäisen valinnaisen nettikurssin (tai siis viime kuussa mä sen jo suoritin), ja siitä arvosanaksi kiitettävä. Olen erittäin tyytyväinen siihen. Ja nyt olisi vielä toinen nettikurssi suoritettavana. Sen tekemiseen on onneksi reilusti aikaa, koska tehtävät pitää palauttaa viimeistään toukokuussa. Kummastakin kursista saan kaksi osaamispistettä, joka kelpaa mainioisti. Suoritan tänä vuonna kaikki valinnaiset, nin ensi vuonna ei sitten tarvitse.

Meillä oli paljon erilaisia valinnaisia mistä valita, ja oikeastaan se tuotti vähän ongelmia. Oli niin monta kurssia, jota olisin halunnut suorittaa, mutta se ei valitettavasti ollut mahdollista. Päädyin sitten kuitenkin kolmeen suhteellisen hyödylliseen valinnaiseen ja kahteen ei niin hyödylliseen, mutta kuitenkin sellaiseen, josta itse pidän.

Milläs mielin te menette kouluun?

Mä olen hyvä näin

Sanot joka aamu "Huomenta" ja suukotat otsaani

Hymyilen ja käännän kylkeä muristen 

Uusivuosi ja uudet kujeet.. Tai no ei ihan. Ihan sama vanha Oona mä taidan olla. En tehnyt mitään uuden vuoden lupauksia, koska tiedän, että ne eivät pidä kuitenkaan. Voin silti asettaa jonkinlaisia tavoitteita itselleni täksi vuodeksi. Niitä ei tarvitse pakolla toteuttaa, mutta jos ne toteutuvat vuoden aikana, niin olempa jotakin saanut aikaan. 

Mitään kummallisa tavotteita en edes koita asettaa. Sellaisia tavallisia, että liikun enemmän ja koitan olla ennakkoluulottomampi ruoka-aineiden suhteen. Voisin myös koittaa toki syödä muutakin kun kanaa. Voisin myös yrittää panostaa enemmän siihen, että muistan kertoa läheisille, kuinka paljon arvstankaan heitä ja kaikkea mitä he mun eteen on tehnyt. Enkä tarkoita tällä vaan siis sitä, että kerron Peterille kuinka iloinen olen, kun se ei herättänyt mua aamulla sillon kun ite heräsi. Vaan siis sitä, että muistan välillä aina kertoa isovanhemmillekin, että kyllä mä niiden jutuista tykkään, vaikka välillä vois yksityiskohtia jättää vähemmälle.

Asetan myös sellaisen kivan tavoitteen, josta olen aika innoissani. Koitan hymyillä itselleni aina kun kävelen peilin ohi. Ja välillä koitan muistutella itseäni myös siitä, että mä olen aika mahtava tyyppi. Eikä mun tarvitse olla se, joka osaa kaiken. Tai se, jolla on aina vastaukset kaikkeen. Oon hyvä näin ja se saa riittää. 

Haluun kans muistuttaa just SUA, että sä olet mahtava. Elä anna kenenkään lannistaa sua millään tavalla. Hyväksy itsesi ja oo ylpeä siitä mitä oot. Sä oot mahtava just sellaisena kun oot. Jos tahdot muuttua, muutu itsesi takia, elä jonkun muun. Tee sitä mitä itse haluut ja tee se täysillä. Rakasta asioita joita tahdot. Ja mikä tärkeintä, rakastat itseäsi.

New Year

Lupaan katsoa sinua silmiin silloinkin, kun vihaan sinua

Lupaan rakastaan sinua silloinkin, kun vihaan sinua

Vuosi 2016 loppui eilen ja vuosi 2017 lähti sitten käyntiin. Viime vuosi itsessään oli paras vuosi mitä on koskaan tullut koettua. Se kasvatti nin sisältä- kuin ulkoapäin. Se myös opetti paljon, jotkut asiat ihan kantapään kautta. Mitään en kuitenkaan kadu. Kaikki mitä tapahtui oli mahtavaa ja niin unohtumatonta, että ihan hymyilyttää.

Perus viikonloppu

Hyväksyn itseni näin

Ja toivon, että sinäkin hyväksyt minut

Koko viikonlopun toimittiin Peterin kanssa koiravahtina kotona. Lämmitettiin takkoja ja puuhellaa, käytiin hakemassa havuja haudalle, saunottiin, juostiin koirien perässä yöllä pellolla, käytiin ostamassa joululahjoja ja nukuttiin aamulla pitkään. Sellainen perus viikonloppu, johon mahtuu kaikenlaista tekemistä. Sunnuntaina lähdettiin iltapäivällä Vantaalle Peterin porukoiden luokse. Ilta meni Mielensäpahoittaja- elokuvan parissa ja pelejä pelaillessa. Yöllä Peter päätti sitten vielä alkaa imuroimaan, jonka olisi aivan hyvin voinut tehdä vasta aamulla.. Mutta mies saa tietenkin tehdä miten tahtoi asian suhteen, mutta itse en laittanut tikkua ristiin edes.

Tänään heräiltiin rauhassa ja vasta hyvin lähellä yhtätoista päästiin alakertaan syömään mandariinit aamupalaksi. Aamupäivä vietettiin hyvin sohvan perällä lastenohjelmia puoliksi katsellen, ja puoliksi puhelimia selaillen. Puolenpäivän jälkeen iski nälkä, ja sitten pitikin lähteä syömään. Ruokalistalla oli pizzaa. Ruoan jälkeen Peter muisti (onneksi), että tänään on kerhon pitäminen. Ennen kuutta Peter sitten lähtikin kerhoa pitämään ja itse jäin katsomaan Peukaloisen retkiä. 

Mitäs te teitte viikonloppuna?

Maanantai

Lupaan kertoa sinulle kaiken,

mutta juuri nyt minulla ei ole kerrottavaa.

Voitteko uskoa, että kohta on joulukuu? Kohta pitäisi olla lahjat valmiina ja tavarat pakattuna.. En vielä edes tiedä mitä keksin Peterin vanhemmille lahjaksi tai mikä ehkä pahinta, en tiedä mitä antaa Eevalle lahjaksi. Onneksi se jouluaatto ei ole ihan ensi viikolla vielä, niin on aikaa vaikka kutoa muutamat villasukat tao lapaset.

Kuulun ehdottomasti niihin ihmisiin, jotka suorastaan rakastavat joulua. Valot, leivoket, kuusen koristelu, kelkalla ajo, lahjat, kynttilät ja perheen kanssa vietettävä aika, siitä se joulu koostuu. Tämä vuosi eroaa muista sillä tavalla, että en asu enää kotona. Menen jouluksi kuitenkin kotiin, koska tuntuu vakealle edes ajatella, että olisin joulun jossakin muualla. Ensi vuonna en joulua kotia mene kuitenkaan viettämään, mutta siihen onkin niin pitkä aika, että sitä ei vielä tarvitse edes ajatella. Joulusta enemmän sitten joulukuussa.

Maanantait ovat vaikeita päiviä. En jaksaisi herätä, nousta sängystä ja lähteä odottamaan bussia, mutta on pakko. Onneksi päivä ei ollut pitkä ja pääsin jo puolen päivän aikaan lähtemään kotia. Kotiin pääsyn jälkeen olen vain maannut sohvalla. Pää on hieman kipeä ja siihen päälle on vähän paha olokin. Paha olo nyt toki oli jo aamulla, mutta päänsärky tuli vasta myöhemmin. 

Sain sentään jotakin aikaiseksi. Varasin ajan lääkärille ja opettelin ruotsia. Niiden lisäksi tein joululahjoja ja mietin, kuinka jaksan herätä huomena kouluun. Onneksi koulu alkaa vasta puolen päivän jälkeen ja loppuu neljältä. Huomena jos sitä jaksaisi lähteä lenkkeilemään Watsonin kanssa, vaikka ihan lyhyt lenkki vaan, mutta sekin voisi piristää kummasti.

Miten teidän viikko on lähtenyt käyntiin?

Höpöttelyä

"Meetkö naimisiin mun kanssa?"

Istun sohvalla ja katson Toisenlaisia Äitejä Ruutu.fi:stä. Tuntuu pelottavalle kirjoittaa pitkän ajan jälkeen. Mietin tässä samalla, että elämä on aika hyvin. Kesä oli ja meni, ja sen mukana elämään tuli uusia asioita. Tein puolet kesälomasta töitä ja toisen puolen olin Peterin luona. Kävin viikon lomalla Virossa ja seikkailin pitkin Vantaata, Helsinkiä ja Espoota. 

Nyt kun syksykin on jo kääntynyt talveen ja joulukin on ovella mietin kaikkea taivaan ja maan välillä. Voin sanoa suu hymyssä, että olen juonut syksyn aikana enemmän teetä, kuin koko elämäni aikana. Teen lisäksi olen hoitanut ja lenkitänyt koiria enemmän kuin moneen vuoteen. Syy siihen on kyllä hyvinkin yksinkertainen, satun asumaan talossa jossa majailee kaksi koiraa, jotka tarvitsevat hoitoa ja lenkkeilyä. Oikeastaan vain Watson on lenkeille päässyt, koska Helmi ei oikein ole "lenkkikoira", vaan enemmänkin se kodin nukkuva vahti. 

Syksy on koirien lisäksi tuonut mukanaan uuden koulun ja uuden asuinpaikkakunnan. Muutin kesällä Lohjalle koulun takia. Muutin pois kotoa ja nyt asun ainakin hetken tädin luona. Peterin kanssa on puhuttu, että intin jälkeen yhteen muutettaisiin. Se kuulostaa omaan korvaan oikein hyvälle, sillä sitten olisi koulu melkein ohi ja elämässä muutakin kuin koulu. Ja koulun jälkeen on aikaa sitten enemmän kaikelle muullekin. Jos vaikka perheenlisäystä tulisi.

"Rakastan sinua ja tiedän, että sinäkin rakastat minua."

Miten teidän syksy/talvi on lähtenyt käyntiin? Tuliko syksyllä muutettua uudelle paikkaknnalle tai vaihdettua koulua?