Syksy saapui sitten tänne pohjoiseenkin lopulta. Puut ovat keltaisten erisävyisten lehtien peitossa ja haravat nojaavat autotallin seinään, odottaen että joku jaksaisi niitä liikuttaa. Itse olen hieman kipeänä nyt ollut, että ei ole pihalla kauheasti tullut oltua. Paranemaan päin kuitenkin ja nythän on sitten hyvää aikaa saada tämäkin blogi taas kuntoon, kun sen kirjoittaminen on sitten viime syksyltä jäänyt lähes kokonaan. Nyt koitan tsempata ja saada laadukkaita postauksia ja kuvia ulos, niin on sitten kivempi ja hieman selvempikin lukea.
Muutamaan aikaisempaan syksyyn verrattuna, tämä on oikein onnen täyttymys. Elämä suorastaan hymyilee, vaikka ulkona vettä sataakin kuin saavista kaataisi. On helpompi hengittää, eikä se johdu pelkästään tuosta kosteasta ilmasta ulkona. Pelkästäänkin jo se, että tiedän nyt sen, että olen terve riittää parantamaan elämää. Tietenkin on myös ehkä yksi suurempikin syy, miksi nyt olen näin onnellinen. Syy tähän onneen löytyy tuolta etelämmästä. Yksi jonka sanat ovat kuin karkkia ja, jonka silmät katsovat suoraan omiini. Harmittavaa vain, että joudun odottamaan lähes 8kk, että saan nähdä hänet. Lomat kun eivät satu olemaan samaan aikaan melkein koskaan.
Palatakseni siihen, että tämä syksy on erilainen kuin kaksi aiempaa. Nimittäin vielä vuosi sitten olin täysin hukassa. Elämä oli kuin vaatekaappini, täysin sotkuissa. Siinä oli enemmän tai vähemmän kohtia, joita ei olisi pitänyt olla. Pystyn sanomaan aivan avoimesti, että olen pettynyt siihen kohtaan itsessäni, joka antoi minun viillellä. Olen pettynyt siihen, että annoin sen hallita elämääni ja annoin itseni vajota niinkin alas. Häpeän itseäni, mutta en olisi tällainen kuin nyt olen, jos en olisi tehnyt sitä. Se on osa menneisyyttäni, mutta ei tulevaa. Olen täysin ylpeä nyt itsestäni ja siitä, että olen päässyt siitä kaikesta yli. Olen nyt kokonainen, en puolia tai 2/3, olen kokonainen ja täysin ehjä.
Tämä syksy tulee olemaan hyvä, ehkä paras pitkään aikaan. Mistä tiedän sen? Siitä, että saan jakaa sen ihmisen kanssa, josta todella pidän ja josta en aio päästää irti. Tämä kyseinen ihminen saa päivät tuntumaan liian lyhyiltä ja välimatkan pitkälle. Odottaminen tuntuu melkein mahdottomalta, mutta jaksan odottaa. Olen onnellinen, että elämässäni on ihminen, jonka takia joudun odottamaan kesää malttamattomasti.
