Yes, I have a boyfriend

Miksi hän ei tahdo nähdä minua?
Eikö hän pidäkään minusta?

En tarkalleen tiennyt mitä tunsin, vaikka sanoinkin monelle, että tämä tuntuu oikealle. Tämä tuntui joltakin niin suurelle, että se pelotti minua. Se ei ollut sellainen tunne, että pitää piiloutua. Se oli enemmänkin epävarmuutta itsestäni ja siitä että onko oikein tuntea toista kohtaan mitään, vaikka koskaan ei ole nähnyt?

Puhuttiin kesästä, silloin me näkisimme ensimmäisen kerran. Silloin saisin halata häntä, sillon näkisin hänet. Aika tuntui niin pitkälle, se oli kuin ikuisuus, joka ei liikkunut eteenpäin millään. Tet oli suoritettava ja paikaksi valitsin tietenkin tallin. Kaikki sieltä olivat jo tuttuja ja työkin oli niin tuttua, että mitään ei tarvinnut opetella. Syysloma koitti ja se oli tilaisuus nähdä, mutta sitten hän sanoikin, että ei pysty siihen. Se oli isku vasten kasvoja, se sattui enemmän kuin sen olisi pitänyt.  Se että hän sanoikin, että ei tahdo nähdä niin pian sai pienen epäillyksen nousemaan: Tahtoiko hän edes nähdä minua? 

Oliko minussa sittenkin jotakin vikaa? 

Olinko sanonut jotakin, joka sai hänet epäröimään?  

Eikö hän pitänytkään minusta, vaikka sanoi niin?

Hyväksyin asian, hän ei tahtonut nähdä minua. Koitin olla iloinen, vaikka olin hajonnut sisäisesti. Oli surkea olo, oli petetty olo. Kaiken sen keskellä eli kuitenkin pieni toivo, ehkä hän muuttaisi mieltään.. Hän muuttikin ja 19.10  oli se päivä kun katson häntä viimein silmiin. Hänen kätensä tarttui omaani ja hänen poskensa oli kiinni omassani. Hän oli siinä aivan vieressä, aivan kiinni minussa ja minua pelotti enemmän kuin koskaan. 

"Rakastan sinua."

Hän käänsi katseensa pois kun katsoin suoraan silmiin. Hänen kätensä pitivät minusta kiinni ja siinä oli hyvä olla. Siinä oli turvallinen olla ja se kertoi sen, että luotin häneen. Hän ei tekisi pahaa tai satuttaisi koskaan minua, hän tahtoi minulle hyvää ja niin minäkin tahdoin hänelle. Ilta oli aivan liian lyhyt, mutta sekin riitti. Tulisi vielä monia iltoja sen jälkeen ja siitä me kumpikin olimme varmoja.

 Voin sanoa, että olen onnellinen. Olen onnellinen, että nyt kun menen iltaisin nukkumaan kuulen sanat "Hyvää yötä." Olen niin onnellinen siitä, että minulla on poikaystävä, joka rakastaa minua juuri tällaisena kun olen. Olen niin ylpeä hänestä, sitä moni ei ymmärrä, mutta olen ylpeä, että hän uskaltaa kertoa minulle asioita joita ei mielellään muille kerro. Ja mikä parasta olen niin onnellinen, että juuri hän tekee minut onnelliseksi.

Yes, I'm happy

Hupsis.. Olen unohtanut kokonaan päivitellä tätäkin paikkaa. En voi sanoa edes, että minulla olisi ollut kauhea kiire, koska ei ole ollut. Koulussa nyt muutamia kokeita ollut, mutta muuten aika onkin sitten mennyt vain puhelimen ääressä. Sain nyt kuitenkin viimein itseni raahattua koneelle ja olen erittäin tyytyväinen siihen.

On tapahtunut paljon asioita joista olen äärimmäisen onnellinen tämän kahden kuukauden aikana. Joulukin on ovella ja sen jälkeen koittaa jo uusi vuosi. Uuden vuoden jälkeen on syntymäpäivät ja matka tiedossa Vantaalle poikaystävän luokse.

Vaikka on tapahtunut paljon ja joitakin asioita minun pitää vielä miettiä enemmän, olen todella onnellinen että olen nyt tässä tilanteessa. Minulla on kaikki mitä toivon. Tiedän minne haen kouluun, missä tulen asumaan koulun ajan, poikaystävä ja koulussakin menee hyvin. En voisi olla yhtään onnellisempi.