sunnuntai 1. tammikuuta 2017

New Year

Lupaan katsoa sinua silmiin silloinkin, kun vihaan sinua
Lupaan rakastaan sinua silloinkin, kun vihaan sinua

Vuosi 2016 loppui eilen ja vuosi 2017 lähti sitten käyntiin. Viime vuosi itsessään oli paras vuosi mitä on koskaan tullut koettua. Se kasvatti nin sisältä- kuin ulkoapäin. Se myös opetti paljon, jotkut asiat ihan kantapään kautta. Mitään en kuitenkaan kadu. Kaikki mitä tapahtui oli mahtavaa ja niin unohtumatonta, että ihan hymyilyttää.

maanantai 5. joulukuuta 2016

Perus viikonloppu

Hyväksyn itseni näin
Ja toivon, että sinäkin hyväksyt minut




Koko viikonlopun toimittiin Peterin kanssa koiravahtina kotona. Lämmitettiin takkoja ja puuhellaa, käytiin hakemassa havuja haudalle, saunottiin, juostiin koirien perässä yöllä pellolla, käytiin ostamassa joululahjoja ja nukuttiin aamulla pitkään. Sellainen perus viikonloppu, johon mahtuu kaikenlaista tekemistä. Sunnuntaina lähdettiin iltapäivällä Vantaalle Peterin porukoiden luokse. Ilta meni Mielensäpahoittaja- elokuvan parissa ja pelejä pelaillessa. Yöllä Peter päätti sitten vielä alkaa imuroimaan, jonka olisi aivan hyvin voinut tehdä vasta aamulla.. Mutta mies saa tietenkin tehdä miten tahtoi asian suhteen, mutta itse en laittanut tikkua ristiin edes.

Tänään heräiltiin rauhassa ja vasta hyvin lähellä yhtätoista päästiin alakertaan syömään mandariinit aamupalaksi. Aamupäivä vietettiin hyvin sohvan perällä lastenohjelmia puoliksi katsellen, ja puoliksi puhelimia selaillen. Puolenpäivän jälkeen iski nälkä, ja sitten pitikin lähteä syömään. Ruokalistalla oli pizzaa. Ruoan jälkeen Peter muisti (onneksi), että tänään on kerhon pitäminen. Ennen kuutta Peter sitten lähtikin kerhoa pitämään ja itse jäin katsomaan Peukaloisen retkiä. 
Mitäs te teitte viikonloppuna?

maanantai 28. marraskuuta 2016

Maanantai

Lupaan kertoa sinulle kaiken,
mutta juuri nyt minulla ei ole kerrottavaa.

Voitteko uskoa, että kohta on joulukuu? Kohta pitäisi olla lahjat valmiina ja tavarat pakattuna.. En vielä edes tiedä mitä keksin Peterin vanhemmille lahjaksi tai mikä ehkä pahinta, en tiedä mitä antaa Eevalle lahjaksi. Onneksi se jouluaatto ei ole ihan ensi viikolla vielä, niin on aikaa vaikka kutoa muutamat villasukat tao lapaset.

Kuulun ehdottomasti niihin ihmisiin, jotka suorastaan rakastavat joulua. Valot, leivoket, kuusen koristelu, kelkalla ajo, lahjat, kynttilät ja perheen kanssa vietettävä aika, siitä se joulu koostuu. Tämä vuosi eroaa muista sillä tavalla, että en asu enää kotona. Menen jouluksi kuitenkin kotiin, koska tuntuu vakealle edes ajatella, että olisin joulun jossakin muualla. Ensi vuonna en joulua kotia mene kuitenkaan viettämään, mutta siihen onkin niin pitkä aika, että sitä ei vielä tarvitse edes ajatella. Joulusta enemmän sitten joulukuussa.

Maanantait ovat vaikeita päiviä. En jaksaisi herätä, nousta sängystä ja lähteä odottamaan bussia, mutta on pakko. Onneksi päivä ei ollut pitkä ja pääsin jo puolen päivän aikaan lähtemään kotia. Kotiin pääsyn jälkeen olen vain maannut sohvalla. Pää on hieman kipeä ja siihen päälle on vähän paha olokin. Paha olo nyt toki oli jo aamulla, mutta päänsärky tuli vasta myöhemmin. 

Sain sentään jotakin aikaiseksi. Varasin ajan lääkärille ja opettelin ruotsia. Niiden lisäksi tein joululahjoja ja mietin, kuinka jaksan herätä huomena kouluun. Onneksi koulu alkaa vasta puolen päivän jälkeen ja loppuu neljältä. Huomena jos sitä jaksaisi lähteä lenkkeilemään Watsonin kanssa, vaikka ihan lyhyt lenkki vaan, mutta sekin voisi piristää kummasti.



Miten teidän viikko on lähtenyt käyntiin?

sunnuntai 27. marraskuuta 2016

Höpöttelyä

"Meetkö naimisiin mun kanssa?"

Istun sohvalla ja katson Toisenlaisia Äitejä Ruutu.fi:stä. Tuntuu pelottavalle kirjoittaa pitkän ajan jälkeen. Mietin tässä samalla, että elämä on aika hyvin. Kesä oli ja meni, ja sen mukana elämään tuli uusia asioita. Tein puolet kesälomasta töitä ja toisen puolen olin Peterin luona. Kävin viikon lomalla Virossa ja seikkailin pitkin Vantaata, Helsinkiä ja Espoota. 

























Nyt kun syksykin on jo kääntynyt talveen ja joulukin on ovella mietin kaikkea taivaan ja maan välillä. Voin sanoa suu hymyssä, että olen juonut syksyn aikana enemmän teetä, kuin koko elämäni aikana. Teen lisäksi olen hoitanut ja lenkitänyt koiria enemmän kuin moneen vuoteen. Syy siihen on kyllä hyvinkin yksinkertainen, satun asumaan talossa jossa majailee kaksi koiraa, jotka tarvitsevat hoitoa ja lenkkeilyä. Oikeastaan vain Watson on lenkeille päässyt, koska Helmi ei oikein ole "lenkkikoira", vaan enemmänkin se kodin nukkuva vahti. 

Syksy on koirien lisäksi tuonut mukanaan uuden koulun ja uuden asuinpaikkakunnan. Muutin kesällä Lohjalle koulun takia. Muutin pois kotoa ja nyt asun ainakin hetken tädin luona. Peterin kanssa on puhuttu, että intin jälkeen yhteen muutettaisiin. Se kuulostaa omaan korvaan oikein hyvälle, sillä sitten olisi koulu melkein ohi ja elämässä muutakin kuin koulu. Ja koulun jälkeen on aikaa sitten enemmän kaikelle muullekin. Jos vaikka perheenlisäystä tulisi.

"Rakastan sinua ja tiedän, että sinäkin rakastat minua."

Miten teidän syksy/talvi on lähtenyt käyntiin? Tuliko syksyllä muutettua uudelle paikkaknnalle tai vaihdettua koulua? 

torstai 10. joulukuuta 2015

Christmas gift wishes


1. Pitkähihainen pusero 29.99e   2. Jeggingsit Super Skinny High 19.99e
3. Trikoopyjama 14.99e   4. Korkeapohjaiset tennarit 19.99e H&M

Joulu alkaa lähestymään ja joitakin lahjatoiveita on alkanut mieleen tulemaan. Oikeastaan päälimmäisenä toiveena on uusi sänky, mutta on ymmärrettävää jos en sitä saa. Perheessä kun sattuu itseni lisäksi olemaan neljä muuta lasta, jotka ovat kaikki minua nuorempia. 

1. Pitkähihainen pusero olisi hauska, koska olkapäät jäisivät paljaiksi. Kaula-aukko epäilyttää kyllä hieman, en ehkä osaisi käyttää noin "ylös" tulevaa paitaa. 

2. Housut tulevat aina tarpeeseen, mutta jos joku muu ne ostaa niin se ovat yleensä väärän kokoiset. Ehkä ratkaisu olisikin se, että äiti tilaisi ne ja kysyisi koon minulta. Voisin sitten leikkiä, että en ole koskaan edes kuullut jousuista mitään jos ne paketista paljastuisivat.

3. Pyjama on tarpeellinen ja musta väri käy kaikkiin vaatteisiin. Eikä kukaan muu juuri edes nää millä vaatteilla sitä tulee yöllä nukuttua, mutta itse pitäisin ainakin tuollaisesta pyjamasta.

4. En omista yksiäkään korkeapohjaisia tennareita, mutta olen kyllä niiden hankkimista miettinyt jo kauan. Kuvio joka kuvassa näkyy on mielestäni kiva ja mustavalkoinen värityskin on kiva.

 1. Nike Leg-a-see-logo-trikoot 27.50e   2. Adidas Is tee - juoksupusero 29.95e

Olen päättänyt saada itseni taas suhteellisen hyvään kuntoon kesään mennessä, joten juoksuhousut tulisivat tarpeeseen. Oikeastaan lenkkaritkin tulisivat tarpeeseen, mutta talvella maaseudulla on vaikea lähteä lenkille. Kun koulu loppuu on hämärää ja tiet voivat olla auraamatta pitkälle iltaan, katuvalojakaan ei missään lähellä ole, joten salille sitä kai olisi talveksi hyvä mennä.

Nike Free 5.0 -juoksukengät 92.00e


Mitä te toivette joululahjaksi va toivettoko mitään? Ja missä aiotte joulunne viettää? Ihan vain kotona vai sukulaisilla, vai ihan jossain muualla? 



maanantai 7. joulukuuta 2015

Yes, I have a boyfriend

Miksi hän ei tahdo nähdä minua?
Eikö hän pidäkään minusta?

En tarkalleen tiennyt mitä tunsin, vaikka sanoinkin monelle, että tämä tuntuu oikealle. Tämä tuntui joltakin niin suurelle, että se pelotti minua. Se ei ollut sellainen tunne, että pitää piiloutua. Se oli enemmänkin epävarmuutta itsestäni ja siitä että onko oikein tuntea toista kohtaan mitään, vaikka koskaan ei ole nähnyt?

Puhuttiin kesästä, silloin me näkisimme ensimmäisen kerran. Silloin saisin halata häntä, sillon näkisin hänet. Aika tuntui niin pitkälle, se oli kuin ikuisuus, joka ei liikkunut eteenpäin millään. Tet oli suoritettava ja paikaksi valitsin tietenkin tallin. Kaikki sieltä olivat jo tuttuja ja työkin oli niin tuttua, että mitään ei tarvinnut opetella. Syysloma koitti ja se oli tilaisuus nähdä, mutta sitten hän sanoikin, että ei pysty siihen. Se oli isku vasten kasvoja, se sattui enemmän kuin sen olisi pitänyt.  Se että hän sanoikin, että ei tahdo nähdä niin pian sai pienen epäillyksen nousemaan: Tahtoiko hän edes nähdä minua? 

Oliko minussa sittenkin jotakin vikaa? 
Olinko sanonut jotakin, joka sai hänet epäröimään?  
Eikö hän pitänytkään minusta, vaikka sanoi niin?

Hyväksyin asian, hän ei tahtonut nähdä minua. Koitin olla iloinen, vaikka olin hajonnut sisäisesti. Oli surkea olo, oli petetty olo. Kaiken sen keskellä eli kuitenkin pieni toivo, ehkä hän muuttaisi mieltään.. Hän muuttikin ja 19.10  oli se päivä kun katson häntä viimein silmiin. Hänen kätensä tarttui omaani ja hänen poskensa oli kiinni omassani. Hän oli siinä aivan vieressä, aivan kiinni minussa ja minua pelotti enemmän kuin koskaan. 



"Rakastan sinua."

Hän käänsi katseensa pois kun katsoin suoraan silmiin. Hänen kätensä pitivät minusta kiinni ja siinä oli hyvä olla. Siinä oli turvallinen olla ja se kertoi sen, että luotin häneen. Hän ei tekisi pahaa tai satuttaisi koskaan minua, hän tahtoi minulle hyvää ja niin minäkin tahdoin hänelle. Ilta oli aivan liian lyhyt, mutta sekin riitti. Tulisi vielä monia iltoja sen jälkeen ja siitä me kumpikin olimme varmoja.

 Voin sanoa, että olen onnellinen. Olen onnellinen, että nyt kun menen iltaisin nukkumaan kuulen sanat "Hyvää yötä." Olen niin onnellinen siitä, että minulla on poikaystävä, joka rakastaa minua juuri tällaisena kun olen. Olen niin ylpeä hänestä, sitä moni ei ymmärrä, mutta olen ylpeä, että hän uskaltaa kertoa minulle asioita joita ei mielellään muille kerro. Ja mikä parasta olen niin onnellinen, että juuri hän tekee minut onnelliseksi.

lauantai 5. joulukuuta 2015

Yes, I'm happy


Hupsis.. Olen unohtanut kokonaan päivitellä tätäkin paikkaa. En voi sanoa edes, että minulla olisi ollut kauhea kiire, koska ei ole ollut. Koulussa nyt muutamia kokeita ollut, mutta muuten aika onkin sitten mennyt vain puhelimen ääressä. Sain nyt kuitenkin viimein itseni raahattua koneelle ja olen erittäin tyytyväinen siihen.

On tapahtunut paljon asioita joista olen äärimmäisen onnellinen tämän kahden kuukauden aikana. Joulukin on ovella ja sen jälkeen koittaa jo uusi vuosi. Uuden vuoden jälkeen on syntymäpäivät ja matka tiedossa Vantaalle poikaystävän luokse.

Vaikka on tapahtunut paljon ja joitakin asioita minun pitää vielä miettiä enemmän, olen todella onnellinen että olen nyt tässä tilanteessa. Minulla on kaikki mitä toivon. Tiedän minne haen kouluun, missä tulen asumaan koulun ajan, poikaystävä ja koulussakin menee hyvin. En voisi olla yhtään onnellisempi.